Miten naisten muoti on muuttunut vuosien varrella?

Naisten muoti on muuttunut vuosien varrella valtavasti. 1900-luvun alun siveästi ja peittävästi pukeutunut nainen ei varmasti olisi uskonut silmiään nähdessään 60-luvun minihameet tai 90-luvun napapaidat. Tuohon aikaan naiset eivät käyttäneet edes housuja, vaan kellomainen hame ulottui maahan asti. Jalkojen näyttäminen olisi ollut äärettömän epäsopivaa! Paita oli leukaan asti napitettu, ja korsetti toi kapean uuman esille. Ruskettumista ei pidetty sopivana hienolle naiselle, joten herrasväen naiset käyttivät päivänvarjoja ja hansikkaita välttyäkseen näyttämästä ulkotöissä olleelta maalaisnaiselta. 

1920-luvulla hameiden helmat lyhenivät radikaalisti. Jalkoja ei enää viktoriaanisen aikakauden tapaan erotisoitu. Myös kaula-aukot kasvoivat ja hihat lyhenivät. Juhlamekko saattoi olla hihatonkin, mutta käsiin vedettiin usein todella pitkät hanskat. Päähineestä saattoi törröttää näyttäviä sulkia, ja asukokonaisuuden viimeistelijänä saattoi toimia höyhenpuuhka. 

50-luvun muotivaatteita olivat polvipituiset kellohameet ja jumpperit. Fiftari-tyyli on suosittua tänä päivänäkin. Naisellisia muotoja korostavia pallohameita, joiden uumalle sidotaan kaunis vyö, näkee esimerkiksi lavatansseissa.

60-luvun naistenmuodista muistetaan iloiset värit ja kuvioidut froteemekot. 60-luku oli myös minihameiden sekä hippien aikaa. Rohkeat nuoret naiset laittoivat ylleen vain ”roiskeläpän” eli todella lyhyen minihameen. Kukkaistyöt pitivät hiuksensa pitkinä, mutta sitoivat päähänsä huivista tehdyn pannan. Kukkakuvioisen mekon tai paidan päällä oli usein hapsuliivi. 

70-luvun kuumimmat diskovaatteet olivat kiiltelevää kangasta. Kimaltelevasta tai puhtaan valkoisesta kankaasta tehdyssä kokopuvussa tai haalarissa kelpasi näyttäytyä. Arkena suosittiin vakosamettia, neulemekkoja, pullonpohjalaseja ja mikroshortsit ja slipoveri -yhdistelmää. Alaspäin levenevät lahkeet ovat tunnistettavimpia 70-luvun muoti-ilmiöitä. 

90-luvulta muistamme bandanahuivit, napapaidat, fanipaidat ja kulutetut farkut. Osa naisista lainasi tyylinsä Spice Girlseiltä, osa taas poikaystävältä – muodikas nainen pukeutui väljiin farkkuihin ja ruudulliseen flanellipaitaan.

2000-lukua on joskus parjattu muotihistorian hirveimmäksi ajaksi. Uggit tai feikki-Uggit sekä paidan päälle laitettu tissi- tai lantiovyö kuuluivat asiaan. Farkkujen tuli olla todella matalat, jotta stringit näkyivät. Toppi ulottui nyt pallean sijaan lantiolle asti. 2000-luvulla suomalaisille esiteltiin myös legginsit, mitkä ovat edelleen monen suomalaisnaisen lempivaatekappale. 2000-luvulla legginsit saattoivat loppua epäimartelevasti puolisääreen, ja lahkeensuussa saattoi olla pitsiä.

2010-luku oli sporttisten vaatteiden aikaa. Puuvillalegginsejä muodikkaammat pöksyt olivat joogatrikoot. Tukan piti olla pastellinvärinen. Myös kokohaalareissa (esimerkiksi One Piece) saatettiin näyttäytyä julkisesti, varsinkin vuosikymmenen alussa. 

Nykyään kirppareilla käyminen on muodikasta

Nykynuoret pitävät kirppareilla käymistä muodikkaana. Kestävästä kuluttamisesta on tullut suositumpaa kuin kertakäyttökulutuksesta ja halpamuodista. Kerrotaan joidenkin nuorten jopa valehtelevan ostaneensa vaatteen käytettynä, sillä he pelkäävät, ettei uutena ostettu vaate saisi yleistä hyväksyntää.

Nainen

Kirpputoreja on toki ollut Suomessa 1950-luvulta, mutta ensimmäiset kirpputorit olivat pääsääntöisesti seurakuntien ja koulujen järjestämiä hyväntekeväisyystapahtumia. Kirpparit yleistyivät 1980-luvulla, mutta vanhojen vaatteiden ostamista häpeiltiin aina vuosikymmenen loppuun asti. Sen uskottiin kuvastavan köyhyyttä, joten kirpputoriostoksille saatettiin lähteä naapuripaikkakunnalle. Jos jonkin paikkakunnan merkkihenkilön nähtiin poikkeavan kirpputorille, puhuttiin siitä pitkään. Kirpputoreihin liittyi myös ihmeellisiä ennakkoluuloja, kuten pelko tuberkuloosin tarttumisesta vanhojen vaatteiden kautta. 

1990-luvun lama toi ihmiset kirpputoreille. Uusia kirpputoreja perustettiin. 2000-luvulla kirpputoreilla käymisestä tuli oikea kansanharrastus. Vaatteet, kodintekstiilit ja esimerkiksi astiat ostettiin kirpputoreilta jo tottuneesti, ja sitä yhtään häpeilemättä. ”Ostin kun halvalla sain” oli yleinen lausahdus. Vaatteita ei välttämättä edes sovitettu, jos sillä oli hintaa vain muutama euro.

2010-luvulla muotiin tuli minimalismi. Kiinnostus omistamiseen alkoi vähetä, ja määrän sijaan ruvettiin satsaamaan laatuun. Kirpparikävijöistä tuli valinnoissaan ympäristö- ja laatutietoisempia. Kotoa karsitut vaatteet ja muut tavarat tarvitsivat myyntipaikkoja, joten kirpputorien määrä ja suosio kasvoivat entisestään. Vuosikymmenen lopulla tapahtui merkittävä muutos asenteissa, sillä joululahjojenkin ostamisesta käytettyinä tuli ”ihan OK”.

Ajattomat, laadukkaat ja käytännölliset vaatteet sopivat myös ympäristötietoisen kuluttaja vaatekaappiin. Jos kirpputorilla ei tule vastaan sopivan näköistä tai kokoista – Suomen yleisin naisten vaatekoko on L – vaatetta, kannattaa etsiä naisten vaatteita Ritvafallalta. Laadukas vaate kestää käyttöä ja pesua. Huolella suunnitelluissa vaatteissa on käytännöllisiä yksityiskohtia, ja ne eivät ajattoman tyylinsä vuoksi mene pois muodista. Kannattaa jättää muotivinkit ja halpamuoti, ja sijoittaa mieluummin laatuun kuin määrään. Jos maku tai koko joskus muuttuu, saa hyvin tehdystä ja leikatusta vaatteesta paremman hinnan kirpputorilla kuin muutaman pesun jälkeen nukkaantuvasta halpisvaatteesta.